Marko

Kuka minä olen? Kuka on Marko Koskinen?

Monet psykologit ja gurut ovat sitä mieltä että "minä" on pelkkää harhaa. Minään viitataan usein aivan kuin "minä" olisi jotenkin erillään muista. Ihmisen minäkäsitys syntyy vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa ja on itse asiassa tulosta kaikista niistä moninaisista kokemuksista, joita ihminen on kokenut. Tässä siis lyhyt lista elämäni merkittävimmistä kokemuksista.

Synnyin 1973 Keravalla perheeseen, jossa kärsittiin alkoholiongelmista. Opin että monet läheiset aikuiset olivat varsin sekaisin, eikä heihin usein voinut luottaa. Opin siis huolehtimaan itse itsestäni. Molemmat vanhemmistani olivat hyvin itsenäisiä ja voimakastahtoisia ihmisiä, isäni yrittäjä ja äitini sairaanhoitaja. Kunnioitan ja arvostan molempia suuresti, vaikka olenkin oppinut tiedostamaan myös heidän heikot kohtansa. Perhetaustani on varmasti vaikuttanut omaan uravalintaani yrittäjänä.

Lapsuuteni ja nuoruuteni asuin Keski-Uudellamaalla, syrjäseuduilla ja muutaman vuoden Järvenpäässä keskustan tuntumassa. Vietin paljon aikaa itsekseni, kun ikäero nuorempiin sisariini oli melko suuri. Kaipasin monesti ystäviä, joita ujouteni takia oli vaikea löytää. Koulukiusaaminen oli kiltille pojalle usein ikävää arkea. Yhteiskunta ei kyennyt tarjoamaan minulle sitä tukea ja niitä taitoja, joita olisin eniten kaivannut. Nuoruuteni kokemukset ovat ohjanneet minua tekemään töitä nuorten parissa ja etsimään ratkaisuja, joiden avulla muiden nuorten ei tarvitsisi kokea samoja ongelmia, jotka itse jouduin kokemaan.

Seitsemän päivän armeijakokemuksen jälkeen päätin, etten halua opetella tappamaan ihmisiä. Lähdin siviilipalvelukseen Iittalan kirjastoon. Tämä päätös on ollut varmasti elämäni tärkein. Se ohjasi minut itsenäiselle polulle ja antoi rohkeutta ja itsevarmuutta tehdä omia valintoja. Siviilipalveluksen aikana perustin ensimmäisen ATK-yritykseni, jonka kautta tein Iittalan kirjastolle lainausjärjestelmät ja siirsin kirjaston tietokoneaikaan.

Siviilipalveluksen jälkeen jatkoin yritystoimintaani Nurmijärvellä, Rajamäellä. Samalla aloin tehdä nuorisotyötä, kerho- ja leiriohjaajatöitä vapaaehtoisena, sekä yritykseni kautta. Törmäsin moniin nuorten kohtaamiin ongelmiin ja halusin tehdä asialle jotain. Näihin aikoihin törmäsin Alice Millerin kasvatusta käsitteleviin kirjoihin ja ensimmäisestä demokraattisesta koulusta kertovaan Summerhill-kirjaan. Nämä mullistivat totaalisesti maailmankuvani ja elämälleni kehittyi uusi suunta.

Lähdin etsimään Suomesta vastaavanlaisia kouluja ja keskustelin lukuisten opettajien kanssa. Monet opettajat kertoivat, miten heidän mielestään opettajankoulutus ei vastaa nykyajan tarpeita. Mietittyäni miten voisin parhaiten kehittää suomalaista koulujärjestelmää, päädyin ajatukseen että opettajankoulutusta muuttamalla myös koulujärjestelmä kehittyisi pikkuhiljaa. Lähdin siis opiskelemaan luokanopettajaksi Helsingin yliopistoon ajatuksena muuttaa opettajankoulutus...

Puolen vuoden opintojen jälkeen kävi selväksi, että opettajankoulutus oli jämähtänyt vanhoihin kaavoihin, eikä tukenut uudenlaisen opettajuuden kehittymistä. Aloitin kapinan. Mukaani lyöttäytyi muutama muukin opiskelija ja jopa yksi professori. Tällä porukalla perustimme uuden opintolinjan, jonka kantavana ajatuksena oli opiskelijoiden itsenäinen pienryhmätyöskentely ja autonomia. Opiskelijat saivat uudessa opintolinjassa itse suunnitella opintonsa, kun perinteisellä linjalla opinnot määrättiin tarkasti ylhäältä käsin.

Uuden opintolinjan ollessa vielä kehitteillä törmäsin elämäni toiseen suureen mullistukseen, joukkoon ihmisiä jotka aidosti kuuntelivat toisiaan ja antoivat tilaa tunteiden näyttämiselle ja vanhojen traumojen purkamiselle. Koin että olin vihdoin tullut kotiin. Parikeskustelussa (Re-evaluation Counseling) ihmiset opettelevat kuuntelemaan toisiaan, kohtaamaan oman menneisyytensä ja purkamaan lukkiutuneita ajatuskuvioita, ajattelemaan selkeämmin ja toimimaan järkevämmin. Parikeskustelun kautta olen oppinut ymmärtämään itseäni ja muita ihmisiä aivan toisella tasolla.

Parin vuoden opintojen jälkeen jättäydyin pois aktiivisesta opiskelusta, tein muutaman opettajan sijaisuuden, perustimme Kehittyvä koulu -yhdistyksen ja päätin lähteä tutustumaan tarkemmin demokraattisiin kouluihin. Lähdin keväällä 2001 kolmeksi kuukaudeksi Yhdysvaltoihin Sudbury Valley Schooliin.

Kokemus demokraattisesta koulusta oli sen verran vaikuttava ja raskaskin, että kesti kolme vuotta ennen kuin koin olevani valmis perustamaan oman koulun. Keväällä 2005 ilmoitin perustavani Suomen ensimmäisen demokraattisen koulun, Feeniks-koulun.

Kolme vuotta pyöritettyäni koulua noin 300 euron kuukausipalkalla totesin, että nyt on hyvä hetki pitää taukoa. Tein puoli vuotta sijaisuuksia, mm. päiväkodissa. Syksyllä 2008 ystäväni kysyi lähtisinkö hänen kanssaan maailmanympärimatkalle. Vastasin kyllä. Keräsimme syksyn ajan rahaa ja teimme suunnitelmia. Vuoden vaihteessa hankimme lennot Istanbulin kautta Mumbaihin, Intiaan. Paluulippuja emme hankkineet. Emme tienneet, aiommeko koskaan palata takaisin Suomeen.

Ystäväni päätti parin kuukauden reissaamisen jälkeen palata kotiin opiskelemaan. Itse jatkoin vielä neljä kuukautta, joista neljä kuukautta Intiassa, kuukausi Thaimaassa ja kuukausi Saksassa. Palasin kotiin maha kuralla, mutta elämästä rikastuneena. Näen edelleen unia Intiasta, sen eläväisistä ihmisistä, hymyistä, lämmöstä ja hyvin toisenlaisesta kulttuurista.

Palattuani takaisin Suomeen, etsin töitä ja sain vajaan vuoden sijaisuuden Simonkallion ala-asteella, Vantaalla. Sijaisuus oli monin puolin haastava ja antoisa. Sijaisuuden jälkeen päätin (kuten monesti aiemminkin), että tämä oli viimeisin sijaisuus tavallisissa kouluissa.

Keväällä 2011 syntyi ajatus nettipohjaisesta koulusta. Feeniks-koulun vielä toiminnassa ollessa olin pyrkinyt rakentamaan järjestelmää, joka mahdollistaisi oppilaiden itsenäisen opiskelun, mutta järjestelmä ei koskaan päässyt kunnolla vauhtiin. Monet olivat kyselleet voisivatko he suorittaa Feeniks-koulun opintoja etäopiskeluna. Nettikoulun kautta tämä olisi mahdollista. Lähdin rakentamaan järjestelmää, joka pohjautuisi sosiaalisen median ajatuksiin ja oppilaan mahdollisimman suureen autonomiaan.

Nyt syksyllä 2012 Feeniks-koulun on jälleen käynnissä ja nettijärjestelmä on viilausta vaille valmis. Julkistamistilaisuus järjestetään mahdollisimman pian, kun kaikki on valmista.

Elämä on kuljettanut monia polkuja, olen tehnyt töitä yli 3000 lapsen ja nuoren parissa, toiminut ATK-yrittäjänä, opiskellut luokanopettaja-, nuorisotyö-, vertaistuki- ja ATK-opintoja, kiertänyt maailmaa ja kohdannut lukuisia erilaisia ihmisiä. Minä olen kaikkien näiden kohtaamisten summa ja ehkä paljon muutakin.